Tulossa 2008:
Hiljaisuuden olemus ja sattuman kauneus

Minulla on ääni. Se vain katoaa niin helposti muun maailman huutoon.

Mutta jos jaksat sitä kuunnella uskon että pidät siitä, sillä se on se hetki jolloin vain heräsit ja oli hyvä olla.

Se ääni on yksi soiva sävel joka jatkuu, se on yksi kuva joka kestää, se on pieni liike jota et havaitse mutta pysähtymällä satunnaiseen paikkaan satunnaiseksi hetkeksi, se on edessäsi.

Niiden hetkien kohtaaminen saattaa olla myös pelottavaa, koska olet silloin rajalla jolloin tyhjyys on juuri ottamassa vallan, mutta se ei siihen kykene koska tuo yksi, jotain, pitää sen loitolla.

Pelottavaa se saattaa olla myös siksi että että kaikki se meteli jota olet itseesi piilottanut tulee yli äyräidensä. Kohtaat ensimmäistä kertaa itsesi.

Jos uskallat, palatessasi huomaat hymyileväsi. Mona Lisa ehkä kävi siellä, Johnny Depp on taatusti käynyt, Taisto Reimaluoto tietää, paras ystäväni on nähnyt.

Kukaan ei pakota ja maailma tekee parhaansa että et huomaisi.

 

Älykkyys syntyy omassa päässäsi ja sen ylivoimaan saattaa tuupertua, pitää olla jotain.